Työllistämisen tuskaa

Työllisyyden heikko kehitys on yksi valtiomme suurista huolenaiheista. Miksi yritykset eivät investoi ja rekrytoi? Onko asioilla syy-seuraus-yhteys? Isot firmat ostavat palveluja, ja työllistäminen on pienten hommaa. Se on jo selvää, ja se pitää hyväksyä, koska sitä ei voi muuttaa. Pienemmissä ympyröissä yksilön vaikutuskin on suurta.
Väliin voisi pohtia työllistämisen tuskaa työyhteisön sisäisen elon kautta, ja miksi ei hiukan ennakkoluulojenkin. Irtisanomisen syyksi ei käy se, että henkilö on täysi mulkku (TES-pykälät eivät tunne tällaista käsitettä, ja sellaisen esittäjä leimataan yleensä poliittisesti epäkorrektiksi, mutta todellisuutta tällaisten olemassaolo kuitenkin on), joka myrkyttää hengen, poistaa tuottavuuden, ja aiheuttaa valtavia ongelmia toiminnallaan. Pahimmassa tapauksessa tällainen yksilö saa kaikki mukaansa, ja kukaan ei uskalla asettua poikkiteloin, vaikka olisikin eri mieltä. Ns työpaikkakiusaamisen kriteerikään ei täyty, jos toisena osapuolena on vain työnantajan asemassa oleva henkilö. Tällaiset yksilöt olivat kuulemma arkipäivää rakennustyömailla muurarin hommissa 1950-luvun lopulla, tästä seurauksena lopulta tapahtui elementtirakentamisen läpimurto, joka vähensi muurarien ammattikuntaa niin paljon, että heitä on nykyään jo vaikea löytää. No, tarinan tulkinnat ja todellisuus voivat olla eri juttu, mutta mielikuva elää vahvana, ja mielikuvat muokkaavat todellisuutta, sillä ratkaisun tekevät ihmiset toimivat niiden mukaan. Nykymedia, ja some tukevat vahvasti tällaista yksipuolisten syyllisten olemassaoloa kirjoituksillaan, ja luomallaan maailmankuvalla monille.
Muodostamamme maailmankuva koostuu näkemästämme, kokemastamme, lukemastamme – ja luettu on aina jonkun toisen valmiiksi muokkaamaa todellisuutta, ei välttämättä kovinkaan objektiivista – , ja päättelemästämme. Päättelyssäkin voi mennä perspektiivien puutteen vuoksi pahasti metsään.
Tällä hetkellä vahva irtisanomissuoja on yksi työllistämisen paha este yrittäjän näkökulmassa. Jokainen tuntee jonkun kollegan, jolle on käynyt huonosti. Eihän tarina kerro vaikean tapauksen puolustuksen puheenvuoroa, mutta todellisuutta se muokkaa. Itse olen vielä työntekijänä ollessani törmännyt tällaiseen tapaukseen, ja päässyt seuraamaan toista sellaista vierestä. Sopisiko sille ay-liikkeelle millään, että irtisanomisen peruste voisi olla myös työnteon haittaaminen edellä mainituin keinoin? Syyllinen ongelmiin ei välttämättä aina ole yleisistä mielikuvista huolimatta työnantaja, vaan myös työntekijällä pitää olla vastuuta. Sellainen asia voisi hyvinkin olla työllisyyttä parantava, sillä jopa yksinyrittäjyys on huomattavasti miellyttävämpi vaihtoehto, kuin kammottava ilmapiiri isommassa kokoonpanossa, ja ihmisiä ne yrittäjätkin vain ovat.

Kari Isokivijärvi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *